SOLIA 20 vuotta: Amanda sai kokeiltavakseen Minan vanhan tuolin ja loppu on historiaa

Amanda Kotaja Junior Games -kisoissa Tampereella syksyllä 2003. Kuva: Aija Saari

Soveltavan liikunnan apuvälinetoiminta SOLIA on paitsi hankkinut uusia liikunnan apuvälineitä kokeiltavaksi ja vuokrattavaksi myös ottanut valikoimiinsa suomalaisurheilijoiden ja -harrastajien vanhaksi jääneitä välineitä. 

Mina Mojtahedi oli lähdössä opiskelemaan ja pelaamaan pyörätuolikoripalloa Yhdysvaltoihin samoihin aikoihin 2000-luvun alkupuolella, kun Osku Kuutamo haali SOLIAlle välineitä eri puolilta Suomea ja maailmaa. Mojtahedi oli 1990-luvulla kilpaillut ratakelauksessa paralympialaisissa saakka, mutta nyt kelaustuolille ei enää ollut käyttöä uusien tuulien puhaltaessa. Nykyään Ihmisoikeusliiton asiantuntijana Ihmisoikeudet haltuun urheilussa -hankkeessa työskentelevä Mojtahedi antoi mielellään kelaustuolinsa uusiokäyttöön SOLIAlle.

Niin ikään samoihin aikoihin Amanda Kotaja aloitteli koulutaivaltaan Satakunnassa, Vampulan pitäjässä. Amandan isä Matti Kotaja kiittelee Amandan opettajia ja koulunkäynninohjaajaa siitä, että tytär sai alusta saakka positiivisia kokemuksia urheilemisesta.

– Opettajat uskalsivat käyttää mielikuvitustaan ja Amanda pystyi sovelletuin metodein menemään liikuntatunneilla muiden mukana. Amanda tykkäsi liikuntatunneista todella paljon, Matti Kotaja sanoo.

Opettaja Outi Kontio ja koulunkäynninohjaaja Anitta Hänninen jopa keksivät viedä koko Amandan koululuokan Tampereella syksyllä 2003 järjestettyihin vammaisurheilun Junior Games -kisoihin. Amanda kisasi muun muassa pyörätuolislalomissa ja luokkakaverit kannustivat. Amanda oli lopullisesti myyty urheilulle.

Junior Games -kisojen kautta Amanda perheineen sai myös kontaktin Suomen Invalidien Urheiluliittoon ja SOLIAan. Myöhemmin hänelle järjestyi kokeiltavaksi Mina Mojtahedin sininen kelaustuoli, joka ei kenties ollut ihan teknisen kehityksen huippua eikä Amandan kokoiselle lapselle sopivan kokoinenkaan, mutta sillä päästiin alkuun.

– Amanda koki, että kelaus on hänen juttunsa ja säännöllinen treenaaminen alkoi. Paljon mentiin alussa niin, että minä olin lenkillä juosten ja Amanda tuli mukana kelaustuolilla, Matti Kotaja muistelee.

SOLIAn vanha kelaustuoli. Kuva: SIU:n arkisto

Matti Kotaja on tehnyt työuransa kone- ja automaatioalalla, joten hänelle oli luontevaa lähteä kehittelemään kelaustuoleja paremmin Amandalle sopiviksi ja miettiä muutenkin, miten tuoliin saataisiin entistä enemmän vauhtia.

– Se oli varmaan Amandan kolmas tuoli, johon ruvettiin tekemään erilaisia muutoksia: kavennettiin ja muutettiin lokasuojia ja sitten alumiinirungosta otettiin putkia poikki, väännettiin uuteen asentoon ja hitsattiin kiinni, Matti-isä sanoo.

– Me olimme ensimmäisiä, jotka alettiin laittaa kelaustuolin renkaiden camber-kulmaa (renkaan ja rungon välinen kulma) pystymmäksi. Siihen saakka ne olivat niin kuin pyörätuolikoripallossa, eli aika leveällä, jolloin tuolia on tietysti helpompi käsitellä eikä sillä kaadu niin helposti, mutta sitten siinä on aika paljon kitkaa renkaiden ja radan välillä.

– Nykyään kelaustuoleissa on järjestään hyvin jyrkät camber-kulmat, mutta silloin me olimme siinä ensimmäisten joukossa. Toinen asia on keraaminen laakerointi, jota ei ennen Amandaa juuri kelaustuoleissa käytetty.

Peruskoulun jälkeen Amanda muutti Helsinkiin Mäkelänrinteen urheilulukioon parempien harjoitusolosuhteiden ja tukipalvelujen äärelle. Sittemmin hän on voittanut ratakelauksessa useita maailman- ja Euroopan mestaruuksia ja pitänyt hallussaan jonkin aikaa T54-luokan 100 metrin maailmanennätystäkin.

Matti Kotaja harrastaa lentämistä ja Amandan siskokin on valmistumassa ammattilentäjäksi. Myös Amandalle Vampulan pieni lentokenttä ehti tulla tutuksi.

– Lentokenttähän on hyvä paikka harjoitella ratakelausta, kun on tasainen pitkä suora. Toki siinä piti vähän valvoa aina mukana, ettei lentokoneita satu laskeutumaan samaan aikaan, Matti Kotaja naurahtaa.

Tutustu muihin SOLIA 20 vuotta -artikkeleihin

Lue lisää SOLIAn toiminnasta